Tänään mun esimies pudotti pommin. Hän on raskaana! Kyseessä on siis jo yli nelikymppinen nainen, joka on aina ollut vähän lapsivastainen. Muistan kun kerran oltiin jossain virkistysillassa ja meidän osaston esimies sattui kysymään esimieheltäni, että koskas teille tulee lapsi, niin esimieheni tiuskaisi siihen, että "ei tollasta saa kysyä, mitä jos joku ei haluakkaan ollenkaan lapsia". Ymmärrän toki esimieheni pointin. Saattahan toki olla, että he ovat yrittäneet pitkään, mutta tuloksetta. Hän on kyllä aina ollut melko menevä tyyppi, että en olis yhtään ihmetellyt jos hän ei olisi ollenkaan halunnutkaan lapsia.
Uutinen tuli minulle järkytyksenä. Taisi oikeastaan tulla koko meidän tiimille. Hän on kuulemma jo viidennellä kuulla, joten hyvin on onnistunut piilottelemaan. Kun kuulin uutisen, yritin pitää naamani peruslukemilla. Onnittelin, mutta sen jälkeen en saanut, enää mitään järkevää suustani. Koko tiimimme istui hiljaa hymyillen.
Uutisen jälkeen jutustelimme hieman duunikavereideni kanssa asiasta ja olimme kaikki samaa mieltä; ihan puskista tuli, ei osattu aavistaakkaan moista. Yritin naamioida oman järkytykseni puhumalla suurista muutoksista ja epätietoisuudesta tulevaisuudesta, mutta tosiasiassa olin järkyttynyt, koska minä en saanut kertoa moista uutista. Miksi, miksi, miksi? Kaikista maailman ihmisistä.
Noh muutoksia on nyt siis luvassa, halusin sitä tai en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistathan pysyä asiallisena :)